Aamulla kävin hakemassa puntarilta vähän kiukkua. Ajattelin, että kyllä sieltä paljastuva kauhea lukema antaa taas potkua pudotukseen ja odotin painavani ainakin 91-92,5 kg ellen enemmän. Noh, olen  jälleen alimmassa painossani ja enää 200 grammaa jäljellä ensimmäiseen tavoitteeseen!

Jälleen olen tyytyväinen, että tämä niinsanottu "löysäilyaika" ja tauko Nutrileteista osoittautuikin painon ylläpidoksi. Tai siis että vaikka oon syönyt hyvin ja herkutellutkin, paino ei ole lähtenyt ainakaan nousuun, vaan pudotetut kilot ovat pysyneet aisoissa. Joku taju mulla on selvästi löytynyt noista päivittäisistä kilokalorimääristä ja oon oppinut tekemään jossakin määrin järkeviäkin valintoja.

Eillisenkin syömiset oli salaatti- ja voileipälinjalla, yks hillomunkki meni ja rasvaton juotava jogurtti sekä iltapalaksi muutama turkinpippuri. Mutta tuli sitä hyötyliikuntahikeäkin vuodatettua: olen siivoillut kämppää koko viikon ihan hulluna, tampannut mattoja, imuroinut, pessyt ikkunat jne. Sitä mä tässä lihavuudessani inhoankin, hikoilua. Ja näistä helteistä en edes sano mitään, kyllä mulle riittäis jo! Aikaisempina kesinä (kun olin hoikka) palelin aina, mökilläkin mulla oli mukana kaulaliinat, lapaset ja pipot kun sormet ja varpaat oli niin jäässä. Mutta näiden ylimääräisten kilojen kanssa hikoiluttaa ihan törkeesti. Vuosi sitten olin viimeisilläni raskaana, ja olo oli niissä hillittömissä helteissä todella tukala. En mä pystynyt olemaan ulkona auringossa yhtään.

Ehkä mä jo ensi kesänä saan taas laittaa pipon päähän mökillä.