Laskee laskee.

 

Päivitin vähän tuota mun tavoitelaatikkoa. Mun aikoja sitten asettamani päätavoite, 73 kiloa on nähty ja suoritettu. Mielessä siintää jo seuraava pysäkki, 67 kiloa. Sinne jos pääsisi. Olisi vaan niin kiva päästä sanomaan, että on tässä 40 kiloa pudotettu, repikää siitä. Mietin myös, että pikkuhiljaa tässä vois ruveta nostamaan hiilarimääriä (en sen puoleen oo niitä laskenutkaan ikiaikoihin) sellaiselle ylläpitotasolle.

 

Tykkään uudesta itsestäni. Vaikka kroppa ei olekaan kuin ennen lapsen saamista. Tissit on yhet hemmetin nahkapussakat vaan ja mahassa löysää nahkaa. Ehkä mua puree salikärpänen, tekisi nimittäin ehkä vähän mieli oikeesti jo kiinteytyäkin, eikä vaan kutistua. Oikeesti, miinus 36 kiloa jättää kyllä jälkeensä paljon nahkaa. Kohta mä olen esimerkkitapaus laihasta läskistä. Kiinteytys olisi aika kova juttu.

 

Mutta ne vaatteet. Koko kevään oon käyttänyt maksimissaan 2 kuukautta samoja housuja, sitten ne on ollu pakko laittaa uffalle, kun ne on jääneet armottoman suuriksi lökäpöksyiksi. Nyt mä käytän jo kokoa 40, eikä tee tiukkaakaan. On ollut pitkä matka sieltä koosta 48. Enkä ikinä olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan olevani nyt tässä tilanteessa. Vähän päälle 70-kiloisena.

 

Mutta palaan vielä siihen tavoitelaatikkoon. Se on ollut mulle aika tärkeä juttu. Että oon voinut laittaa "julkiseksi" mun tavoitteet ja sitten merkata sinne mun onnistumiset. Samoin kiloklubin edistymiskäyrää on ollut ilo seurata. Kyllä tää blogi on ollut kiva juttu tän laihduttamisen ohella. Tää on ollut itseni kannustamisen kannalta tosi tärkeä juttu.

 Huhhuijjakkaa!

Pääsiäishiilarikilot tuli ropinalla alas perusteellisesti sairastetun vatsataudin mukana (ja vähän extraakin lähti).

 Paino putoaa sellaista vauhtia, että ihan hirvittää!

Eipä kyllä pää pysy ihan perässä tämän ruumiillisen kutistumisen suhteen. Viikonloppuna kävin ostoskeskuksessa shoppailemassa ja kun satuin näkemään peilikuvani jonkun liikkeen ikkunassa, mä en meinannut tunnistaa itseäni. Okei, jalassa oli taas vanhat, yhtä kokoa pienemmät farkut ja päällä vanha, hyvinistuva kevättakki. Mutta mä olin kuin uusi! Ja olenkin.

OHO. Siis sellainen hyvä-oho.  

 

 

Hurjaa ajatella, mitä vuodessa on tapahtunut. Vuosi sitten painoin tasan 20 kiloa enemmän kuin nyt. Kun kesällä 2011 aloitin tämän blogin, painoin n 95 kiloa ja olin juuri astumassa Nutrilettien ah-niin-ei-ihanaan-maailmaan. Kuinka paljon paremmin nyt voinkaan...

Muistelen, että tämän blogin ensimmäiset ajatukset kulkivat jokseenkin tällä radalla, että voi paska, kun on taas kesä ja mä olen taas pikkasen pläski. ...Tulevana kesänä mä olenkin jo aika lailla hoikkiksempi. :) Tuntuu hyvältä.

Viime kesänä mä en näyttäytynyt missään hihattomalla paidalla. Enkä kehdannut pukea kuin pitkät housut, jos piti ihmisten ilmoille lähteä (no, ehkä yksiä mamma-capreja lukuunottamatta). Mun elämäni oli kaikessa ahdistuneisuudessaan hyvin rajoittunutta, siis muidenmuassa näiden ulkonäköasioiden tiimoilta. Ja niissä helteissä mä vaan pötköttelin kotona ja join Nutriletin pirtelöitä.

 

Nyt on kesäsuunnitelmat kuumimmillaan, just varattiin miehen kanssa kahdenkeskinen Tukholman reissu kesäkuulle. On häitä, synttäreitä ja mökkeilyviikkoja tulossa. Tuntuu oikeasti aika kivalta ajatus kesästä, kerrankin. Ehkä mä jopa villiinnyn käyttämään jopa hameita, tai hihattomia toppeja... :)